Kansainvälinen leskien päivä 23.6.

YK aloitti vuonna 2011 viettämään kansainvälistä leskien päivää. Päivän tarkoituksena on nostaa vuosittain esiin leskien asema ja lisätä tietoisuutta leskeydestä. Maailmalla erityisesti naisleskien asema on kohtuuttoman huono ja puolison kuoltua nainen voi jäädä täysin tyhjän päälle ja joutua erilaisen kaltoinkohtelun kohteeksi. Useissa maissa ja kulttuureissa talouden ja omaisuuden hallinta on avioliitossa miehen vastuulla. Leskeksi jäätyään nainen voi menettää tämän kaiken sekä kodin ja perheen hallinnan miehen suvulle. Leski voidaan karkottaa yhteisöstään tai hänelle määrätään uusi puoliso, mahdollisesti kuolleen puolison veli tai muu sukulainen. Leski saatetaan nähdä saastaisena ja häneen kohdistetaan "puhdistusrituaaleja", joihin voi kuulua mm. pakottamista seksiin. Näin ollen leski menettää myös itsemääräämisoikeutensa ja kehollisen koskemattomuuden. (Explainer: What you should know about widowhood | UN Women – Headquarters)

Suomessa jää virallisten tilastojen mukaan leskeksi vuosittain noin 2800 työikäistä. Tilastoissa näkyy vain avioliitosta leskeksi jääneet, joten todellisuudessa puolison kuolema koskettaa isompaa joukkoa. Suomessa lesken asema ei ole niin julma, kuin monessa muussa maassa ja kulttuurissa. Parannettavaa täällä meilläkin silti riittäisi. Esimerkiksi avoliitosta leskeksi jäävän asema ei ole tasaveroinen avioliitosta leskeytyvään verrattuna. Avoleski ei peri puolisoaan ilman keskinäistä testamenttia. Avoleskellä ei myöskään ole lain määräämää oikeutta jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin, mikäli se on kokonaan tai osittain puolison omistama. Kuolleen puolison omaiset voivat siis häätää avolesken pois kodistaan, mikä tuntuu julmalta ja kohtuuttomalta tilanteessa, jossa elämä on muuttunut täysin.

Puolison kuolemalla voi olla suuria vaikutuksia myös lesken taloudelliseen tilanteeseen. Kahden ihmisen tulot muuttuvat yhden ihmisen tuloiksi, mutta edelleen saattaa olla vaikkapa asuntolainaa maksamatta. Leskeneläkkeen tarkoituksena on turvata lesken ja leskiperheiden taloudellista tilannetta. Leskeneläkejärjestelmä ei kuitenkaan ole kaikille leskille tasapuolinen, sillä alle 50 -vuotiaana leskeksi jäänyt lapseton leski ei ole oikeutettu leskeneläkkeeseen.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan enemmän tietoa ja ymmärrystä leskien ja leskiperheiden tilanteesta ja tuen tarpeesta. Toisen vanhemman kuolema järisyttää koko perhesysteemiä, jolloin tuen tarve on ilmeinen. Osa perheistä saa riittävän tuen lähipiiriltä, mutta osa tarvitsee ulkopuolista tukea. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu olisi monelle leskiperheelle tärkeä apu, kun arjen pyörittäminen jää yhden aikuisen vastuulle. Leskiperheille järjestettävän tuen tulee muokkautua perheen tarpeiden mukaan. Ei niin, että perheen pitää yrittää mukautua palvelun järjestäjän määrittämään työn tekemisen tapaan, raameihin ja sisältöön.

Työelämässä pitäisi tarvittaessa olla mahdollisuus riittävän pitkään poissaoloon, suruvapaaseen. Osa leskistä haluaa palata pian töihin, koska kokevat sen tukevan omaa jaksamista. Osa taas on pitkäänkin työkyvyttömänä, jolloin työstä poissaolo pitäisi mahdollistaa muuten, kuin keinotekoisia diagnooseja asettamalla. Itselleni terveyskeskuslääkäri totesi muutama viikko puolison kuoleman jälkeen, että "suru ei ole sairaus", joten ei voinut jatkaa sairauslomaa kuin muutamalla päivällä unettomuus diagnoosilla. Suru ei tosiaan ole sairaus, mutta se voi lamaannuttaa työ- ja toimintakyvyn. Siksi pitäisi muilla keinoilla mahdollistaa riittävän pitkä poissaolo työstä. Poissaolon kestoa ei pidä myöskään tarkastella hautajaispäivän mukaan, sillä hautajaisten jälkeen olo ei helpota, vaan siinä kohtaa voikin tulla se kaikista pahin ja syvin kuoppa. Siinä kohtaa lopullisesti konkretisoituu, että arki on pysyvästi muuttunut, eikä se puoliso enää tule kotiin. Kun työhön paluu alkaa olla ajankohtainen, tulee työpaikalla tarvittaessa tehdä järjestelyjä työhön paluun mahdollistamiseksi ja tukemiseksi.

Puolison kuolema voi kohdata ketä tahansa parisuhteessa elävää, missä elämäntilanteessa tahansa. Leskeys ei ole oma valinta. Puolison kuolema vie hetkellisesti pohjan elämältä. Yhteinen arki, yhteiset haaveet ja yhteinen tulevaisuus kuolevat puolison mukana. On alettava vähitellen rakentamaan uutta arkea, elämää ja identiteettiä. Voi mennä vuosia, ennen kuin arki tasaantuu ja löytää uuteen rytmiinsä. Identiteetin rakentaminen jatkuu läpi elämän. Muisto puolisosta kulkee mukana jokaisena päivänä. Välillä muisto on hieman ohuempi ja toisinaan sen hyökyy yli vahvana aaltona. Suhde kuolleeseen puolisoon jatkuu, mutta muuttaa muotoaan. 

On tärkeää, että lesket saavat oikea-aikaista ja riittävän pitkään jatkuvaa tukea. Alkuun kriisityön ja läheisten tuki on tärkeää, myöhemmin vertaistuki voi olla korvaamatonta. Nuoret lesket ry järjestää vertaistukea ja antaa tietoa leskeyteen liittyen. Joskus kuolemaan ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja sen myötä mahdollisesti esiin nousseisiin muihin asioihin on hyvä hakea terapeuttista keskustelutukea tai terapiaa. Suru säilyy elämässä jossain muodossa, mutta suruun ei voi jäädä loputtomiin jumiin niin, että omasta elämästä katoaa mielekkyys kokonaan. Leskeyden ei tarvitse olla koko elämää ja identiteettiä määrittävä tekijä, vaan osa sitä. Puolison kuolema on osa elämäntarinaa ja sen elämäntarinan jatkoon meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.